Hevostuotteiden helmiä: Supreme Horse Care Multimineraali

Koirien lisäravinteissa on vähemmän valikoimaa kuin hevosten ja ihmisten vastaavissa, joten moni koiranomistaja onkin päätynyt antamaan koiralleen lisäravinteita hevosten tai "omasta" purkistaan. Siksi toisekseen koirille suunnatut tuotteet ovat jopa ihmisille suunnattuja kalliimpia ja kun purkin sisältö on samaa niin väliäkö sillä on minkä otuksen kuva purkin kyljessä komeilee.

Tästä on jo hyvä tovi kun Agrimarket alkoi myymään Supreme Horse Care-tuotesarjaa ja kaikenlaisista rehuista ja niiden sisällöstä kiinnostuneena selailin esitevihkosta sellaisen Agrista käsiin saatuani. Kiinnostuin heti tästä Multimineraali-tuotteesta monestakin syystä. Se sisältää monipuolisesti sekä vitamiineja, että kivennäisaineita. Pakkauskoko on 8kg (just sopiva meille!) ja hinta edullinen, hieman alle 20 €. Magnesium on valitettavasti magnesiumoksidina, kuten tavallista, mutta kuparia, sinkkiä ja mangaania löytyy tuotteesta paremmin imeytyvässä muodossa. Tuoteselosteen löysin pian netistä ja sen pohjalta laskin, että sopiva päiväannos koiran kokoisella (30kg) koiralle olisi kutakuinkin 20g.

1 annos (20g) Supreme Horse Care Multimineraalia sisältää:

Kalsiumia 3 600mg
Fosforia 880 mg
Natriumia 1320 mg
Magnesiumia 800 mg
Rautaa 40 mg
Sinkkiä 47.6 mg
Kuparia 14.6 mg
Seleeniä 120 mcg
Jodia 0.56 mg
Kobolttia 120 mcg
Mangaania 12.6 mg
A-vitamiinia 3 600 KY
D-vitamiinia 17 mcg
E-vitamiinia 168 mg
C-vitamiinia 26.6 mg
B1-vitamiinia 7 mg
B2-vitamiinia 3.6 mg
B6-vitamiinia 1.1 mg
B12-vitamiinia 14 mcg
Foolihappoa 1.8 mg
Biotiinia 0.58 mg

Määrät vaikuttavat mielestäni hyviltä, joskin mangaani pisti silmään korkean määränsä vuoksi. En tiedä hevosten mangaanin tarpeesta, mutta vaikuttaa siltä, että hevosten tarve on suhteessa korkeampi kuin koirien. 30 kg koiran mangaanin tarve on vain 2.1 mg / vrk eli 20 g annoksessa tuotetta on 6-kertainen määrä mangaania. Mutta koska imeytyminen ei kivennäisissä yleensä ole edes hyvää saati täydellistä ja en käytä tätä tuotetta koirillani päivittäin en osaa olla korkeasta mangaanista huolissani. Lisätietoa aiheesta kaipaisin kyllä!

Juuri eilen kävin Agrista uuden pöntön ostamassa ja ilokseni huomasin, että tuote oli tarjouksessa hintaan 15.50 €! Käytännössä tämä on mielestäni toiminut hyvin, valittamista ei ainakaan ole ollut.

Back to the basics

Netin koiran ruokinta-aiheisia palstoja selatessa huomaa välittömästi, kuinka hukassa ihmiset ovat ruokinnan ja ravitsemuksen perusasioiden suhteen. Mitä, paljonko, miten, miksi, milloin, kysymyksiä tulvii ovista ja ikkunoista. Ihmiset haluavat valmiita kaikkimullehetinyt-ratkaisuja. Hädässä ovat mm. kuivamuonailijat, joiden koirat oireilevat yhtäaikaisesti ainakin yhtä vaivaa joka sormelle ja jotka eivät yhtäaikaa pysty käsittämään, että jossain vaiheessa parasta olisi luopua kuivamuonasta kokonaan ainakin toistaiseksi tai edes vaihtaa sahanpuru johonkin järkevämmillä arvoilla varustettuun ruokaan. Pelätään korkeaa proteiinia, uppoudutaan valmistajan mainosväittämiin ja murehditaan tuhkan määrää ja kalsium-fosfori-suhdetta. Tai vastaavasti barffaaja voivottelee, kuinka hänen koiransa ei voikaan hyvin uudella ruokavaliollaan, joka on grammantarkasti säädetty noudattamaan jonkun BARF-gurun antamia ohjeita.

Sitten kun sitä valmista ratkaisua ei foorumilta tule ja joku tulee samassa sanomaan, että perehdy ensin peruasioihin, niin niitä ei edes haluta lähteä selvittämään. Olen huomannut, että on joitakin ihmisiä, jotka esim. vaihtavat kuivamuonamerkkiä jatkuvasti, koira oireilee hiivaa korvissa ja tassuissa, kutisee ja uloste on kuin tapettiliisteriä. Etsitään parempaa ja parempaa merkkiä hinnasta luonnollisesti välittämättä. Tilanne saattaa joskus parantua hetkeksi ja sitten mennään taas. Heidän neuvomisensa on turhaa, sillä he eivät ota onkeensa mitään, mitä yritetään järkevästi ja perustellusi selittää, vaan he haluavat satuja joihin uskoa, sillä todellisuus on liian mälsää.

Mitä ne perusasiat sitten ovat? Mitä koira ruokinnasta ylipäänsä pitäisi kaikkien koiranomistajien tietää ruokintavasta riippumatta?

Koiranruokkijan yleissivistykseen kuuluu mielestäni

- koiran lajityypillisten ominaisuuksien tunteminen
- erilaisten ruokintatapojen etujen ja haittojen tunteminen
- raaka-aineiden tuntemus
- koiran ravitsemuksellisten perustarpeiden tunteminen
- erilaisten tekijöiden (ikä, aktiivisuus, tiineys, imetys) vaikutukset näihin tarpeisiin 

Lisätään joukkoon vielä ehtaa aitoa maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajua niin hommassa alkaa olla hiljalleen jotain tolkkua.

Kaikki tämä tieto löytyy etsimällä. Mutta jotta päätyy etsimään, pitää olla kiinnostunut.

Vanhaa settiä

Aiemmin kirjoittamani teksti, jota en ole vielä julkaissut täällä.

Ensimmäisen koiran hankinnasta asti olen ollut kiinnostunut koirien ruokinnasta ja ravitsemuksesta. Ruokinta näyttelee koiran hoidossa ja hyvinvoinnissa merkittävää osaa, sillä kuten sanonta kuuluu, olet mitä syöt. Ruokintatyylejä on lukemattomia, on kotiruokintaa, barffausta, kuivamuonaa, jne.

"Luonnossa koirat söisivät..."

Luonnossa elävien koiraeläinten, yleensä susien, ruokavaliota pidetään usein koiran optimaalisen ruokavalion esikuvana. Fakta kuitenkin on, että monesti tähän liitetään myös tiettyä glamorisointia siitä, kuinka luonto on kaunis ja viisas ja kuinka eläimet luonnossa elävät hyvän ja onnellisen elämän. Totuus on toisenlainen. Ihmisen hoteissa eläviin tovereihinsa verrattuna luonnonvaraiset koiraeläimet ensinnäkin elävät keskimäärin lyhyen elämän, ja lisäksi ne kuolevat sellaisiin sairauksiin ja vaivoihin, joita ei lemmikkikoirilla pidetä hengenvaarallisina, vaan niiden hoito ja ehkäisy kuuluvat koiran perusterveydenhuoltoon (sisäloiset, virustaudit, tulehdukset). Huonoina vuosina eläimet näkevät nälkää ja hyvinäkin aikoina ne voivat olla useamman päivän syömättä, jos saalista ei tipu.
Suden ruokavalio koostuu yli 90-prosenttisesti eläinperäisestä ravinnosta. Ihmisillä on usein virheellisiä käsityksiä suden ruokailutavoista. Susi ei aloita ateriointiaan saaliseläimen vatsan sisällöstä. Tähän myyttiin törmää usein ja esim. barffaajat perustelevat kasvissoseiden tarpeellisuutta tällä pseudofaktalla. Susi ei myöskään syö saalieläimen luita kuin vain osittan ja mitä enemmän ruokaa on tarjolla, sitä vähemmän luita syödään. Susi aloittaa ruokailunsa takapaistista, sisäelimistä, rasvasta, verestä, turvasta ja kielestä. Luonnossa kalorit ja suojaravintoaineet ovat kortilla, joten luonnollisesti susi aloittaa syömisen ruhon ravitsevimmista osista. Lauma syö aikuista hirveä useamman päivän. Alfapari aloittaa syömisen ensimmäisenä parhaimmista paloista.
Suden ruokavalio luonnossa ei ole ravitsemuksellisesti katsoen tasapainoinen. Joitakin ravintoaineita, kuten fosforia ja A-vitamiinia susi saa usein liikaa, mutta luonto on kehittänyt omat systeeminsä ongelmien puskuroimiseen; susi pystyy esimerkiksi erittämään ylimääräistä A-vitamiinia pois virtsansa kautta. Toisaalta joitakin ravintoaineita susi saa ravinnostaan liian vähän (mm. kalsiumia, D-vitamiinia).
Suden ruokavaliota voi kuitenkin pitää suuntaa-antavana mallina koiran ruokintaa pohdittaessa. Koira polveutuu suoraan sudesta ja ne ovat hyvin läheistä sukua toisilleen; niin läheistä, että ne voivat risteytyä ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Mikä ja mitä koira on?

Koiran hampaiden, suoliston, ruoansulatuksen ja alkuperän avulla voimme päätellä minkälaiset ruokailutavat ovat sille tyypillisiä ja minkälaista ruokaa sen elimistö on kehitetty käsittelemään.
Koiralla ei ole jauhamiseen kehittyneitä poskihampaita kuten vaikkapa ihmisillä ja hevosilla, joten niille on tyypillistä syödä ruokansa isoina paloina, hotkien. Koiralla on lihan leikkaamiseen ja repimiseen sopiva hammaskalusto. Toisekseen koiralla on lyhyt suolisto, kun taas vastaavasti seka- ja kasvinsyöjäeläimillä on pitkä suolisto. Koiralta puuttuu myös tarvittavat entsyymit (esim. amylaasi) ja bakteeritoiminta, jotta se pystyisi kunnolla käsittelemään kasviperäistä ravintoa. Siinä missä ihminen tarvitsee ravinnostaan kahdeksaa eri aminohappoa koira tarvitsee kymmentä.  Meillä on siis käsissämme pitkälti puhdas lihansyöjä.
Lihansyöjä tarkoittaa eläintä, joka saa kaiken tai ainakin suurimman osan ravinnostaan syömällä muita eläimiä. Lihansyöjän ruokavalioon voi siis kuulua pieniä määriä myös kasvikunnan tuotteita, mutta kokonaisuudessaan ruokavalio on hyvin lihapainotteinen.
Koira pystyy hyödyntämään kasviperäistä ravintoa sutta paremmin, totta. Tämä on se sopeutuma, minkä ihminen on osittain tiedostamattaan koiralle aiheuttanut, mutta se ei vielä tee koirasta sekasyöjää. Kasvikunnan tuotteiden pitää kuitenkin olla hyvin jauhettuja sekä mielellään myös kypsennettyjä, jotta koira saisi hyödynnettyä niitä jotenkin. Esimerkiksi raaka porkkana ei sula koiralla lainkaan ja se tuleekin ulos sellaisena kuin se on syötykin. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka on omiaan aiheuttamaan koirille erinäisiä terveysongelmia aina elottomasta turkista hyperaktiivisuuteen.
Todettakoon, että rotujen kyky kestää/käsitellä kasviperäistä ravintoa vaihtelee hieman. Arktisille roduille ei koko niiden kehityshistorian aikana ole juuri syötetty muuta kuin eläinperäistä ravintoa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei arktisilla alueilla juuri kasva mitään ja se mitä on kasvanut on todennäköisesti mennyt ihmisten suihin. Yleisesti siis ajatellaankin, että erityisesti arktiset rodut tarvitsevat erittäin lihapitoista ravintoa. Koirasusissa on usein näitä rotuja ja lisäksi ne ovat luonnollisesti lähempänä sutta kuin koirat keskimäärin joten koirasusien kohdalla tämä seikka mielestäni korostuu.

Kaikki lähtee lihasta

Koiran ruokinnan kivijalka on liha. Lihasta koira saa tarvitsemiaan laadukkaita proteiineja, hyvää rasvaa sekä erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita kuten B-vitamiineja, sinkkiä, fosforia ja rautaa. Lihan proteiinit ja rasvat ovat koostumukseltaan ylivoimaisia verrattuna kasviperäisiin vastaaviin.
Suomessa myös rehulihan hygieeninen laatu on korkea, joten tautiriskit ovat lähinnä teoreettisia. Lihan toki voi halutessaan kypsentää, jolloin mahdolliset taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Kypsentäminen ei "pilaa" lihaa, vaan itseasiassa se parantaa proteiinien hyväksikäytettävyyttä hieman.
Valitettavan harva koira saa niin paljon lihaa kuin niiden tulisi. Tämä ei ole pelkästään kuivamuonaa syöttävien ongelma, vaan se ulottuu moniin muihinkin koiranruokintatyyleihin.

Kuivamuonat

Kuivamuonat ovat tänä päivänä luultavasti yleisin tapa ruokkia koira. Kuivamuonan käyttö on helppoa, mutta ei välttämättä halpaa; nappuloiden kilohinta vaihtelee alle 1€:sta jopa 10€:n. Keskustelupalstat ovat tulvillaan vääntöä siitä, mikä ruoka on laadukkain ja pitkään on ajateltu, että eläintarvikeliikkeestä saatavat muonat ovat poikkeuksetta marketeissa myytäviä tuotteita laadukkaampia.
Kuivamuonan valmistus ei ole tuotantoteknisesti mahdollista ilman hiilihydraattia. Nappulat sisältävätkin siis usein melkoisia määriä viljaa, yleensä maissia ja riisiä mutta myös vehnää, ohraa ja kauraa käytetään. Viljattomiksi itseään mainostavat ruoat sisältävät viljan sijasta yleensä perunaa, bataattia tai tapiokaa. Hiilihydraatin määrää ei pääsääntöisesti ilmoiteta, eikä sitä ole tähän asti pidetty kovin olennaisena. Kuivamuonista keskustellessa kiinnitetään yleensä eniten huomiota proteiinin ja rasvan määrään. Kuivamuonissa on hiilihydraattia noin 30 - 55 % eli niissä on viljaa/perunaa, tms. noin 45-70%.  Joitakin alle 30 % hiilihydraattia sisältäviä ruokia löytyy mutta selvä valtaosa kuivamuonista menee yli tuon 30 %.
Kuivamuonien proteiinin laatu on syytä kyseenalaistaa. Jos tuotteessa ilmoitetaan olevan 25 % proteiinia niin voidaan heti ajatella, että +/- puolet siitä on kasviperäistä. Jäljelle jäävästä eläinperäsestä proteiinista osa on huonolaatuista sidekudosproteiinia. Kuivamuonissa saatetaan käyttää myös kasviperäisiä proteiinikonsentraatteja jotta proteiiniluku saadaan nousemaan, eli näyttämään kuluttajan silmissä paremmalta. Maissigluteeni on hyvin yleinen proteiiniluvun nostamiseen käytetty raaka-aine.
Kuivamuoniin on lisätty vitamiinit ja kivennäisaineet sellaisina määrinä, että puutoksesta ei pitäisi olla pelkoa. Vitamiinien kohdalla kaikki onkin yleensä hyvin, mutta kivennäiset ovat toinen juttu. Myös kalliimmissa kuivamuonamerkeissä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, käyetään huonosti imeytyviä kivennäisiä. Esimerkiksi magnesiumoksidista tiedetään nykyään, että sen imeytyvyys on surkea. Parhaiten imeytyvää nykytiedon valossa on magnesiumsitraatti, mutta saamme luultavasti vielä odotella ennen kuin koiranruokavalmistajat vaihtavat magnesiumoksidin paremmin imeytyvään valmisteeseen. Magnesiumin puutetta kotikoirilla ehkä harvemmin esiintyy, mutta sinkin puute sen sijaan on melko yleinen kuivamuonaa syövillä koirilla, ja toki muillakin.
Jos haluat käyttää koirallasi kuivamuonaa suosittelen valitsemaan tuotteen jossa on rasvaa vähintään 15 %. Itse olen käyttänyt kuivamuonia, joissa rasvapitoisuus on ollut 17 - 30 %. Hinta ja laatu eivät kulje käsikkäin ja edullisemmistakin ruoista löytyy hyviä vaihtoehtoja. Ihan halvimmat eivät yleensä ole hyviä, sillä ne sisältävät ensinnäkin liian vähän rasvaa (jopa alle 7 %). Hintaluokasta 2-3€/kg löytyy paljonkin hyviä tuotteita.

Nyt vituttaa

Pohjoismaiden suurimmaksi BARF-tuotteiden valmistajaksi itseään kehuva, suomalaisille koiraihmisille tuttu MUSH (ent. MUSCH) on kääntänyt kelkkansa. Nimen vaihdoksen lisäksi MUSH:n tuotevalikoima muuttuu ja suurkuluttajatuotteiden suoramyynti vähenee merkittävästi, sillä suurkuluttaja-asiakkaaksi kelpaa enää vain koira-alalla toimivat yrittäjät.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa 10 kg sika-nautajauhelihalevyjä ja 2,5kg Underdog-pötköjä (Meatmix, Fat Booster, Chicken-Fish, Pork-Beef) ei myydä kuluttaja-asiakkaille enää lainkaan. Syyksi tähän kerrottiin Muschilta se, että lainsäädäntö vaatii pakkausmerkinnät jokaiseen yksittäiseen levyyn/pötköön ja näissä sitä ei ole. He sanovat jälleenmyyjien myyneen näitä tuotteita irtokappaleina säännösten vastaisesti ja haluavat näin puuttua asiaan (ikäänkuin tarrojen liimaaminen levyihin/pötköihin olisi ylivoimaisen vaikeaa tai että he eivät olisi tienneet että näitä tuotteita myydään myös yksittäin). Myös 10kg lihalaatikot poistuvat valikoimista. Tätä taas perusteltiin sillä, että yksittäisten 500g pötköjen pakastaminen on nopeampaa kuin 10kg laatikon, jossa lihat ovat 625g vakuumeissa. Niin ja kuivamuonat jäävät myös pois, sillä ne eivät sovi enää yrityksen imagoon, kun lippulaivana toimii kaikkivoipa BARF.

Uudet tuulet puhaltavat myös toiseen suuntaan. MUSH on investoinut nyt runsaasti resurssejaan uuteen, "mullistavaan" tuotesarjaan, MUSH B.A.R.F. Vaisto. Kyseessä on "BARF made easy"-tyyppinen valmispakasteateria. Sarjassa on 7 tuotetta, jotka kaikki sisältävät "kolmen eri eläimen lihaa, luita ja sisäelimiä sekä kasviksia" kuten kuvioon kuuluu. Tuotteiden mainostetaan olevan täysipainoisia ja ne on kehitetty yhteistyössä kuluttajien, kasvattajien ja Helsingin Yliopiston asiantuntijoiden (keitä sitten lienevätkään) kanssa. Tuote on pakattu 800g pusseihin ja se on valmiina 25g:n annospaloina.

Kuulin tästä uutuudesta jo ennenkuin se tuli myyntiin ja tiesin jo silloin, että se tulee olemaan jäätävän hintaista. Samoihin aikoihin olin pyöritellyt silmiäni Musti&Mirrissä vähän vastaavalle tuotteelle, natures:menu nuggets, sillä kilon pussi maksoi 4.90€. Selatessani keskustelua aiheesta Facebookissa huomasin, että Vauhti-Raksulla on jo nämä uutuudet valikoimissaan. Meinasin valehtelmatta tippua tuoliltani kun näin mitä nämä uudet barf-pullat maksavat; 800g pussi 6.40€! Kilohinnaksi tämä tekee 8€! Hinta on sen verran messevä, että se sulkee ulkopuolelleen valtavan joukon maksavia asiakkaita. Pikkukoirille uutuus voi olla ihan tervetullut, sillä kun koiran päivittäinen annos on luokkaa 50-100g niin kilon pötkökin on aika iso eikä näinkään kallis tuote ole parin pikkukoiran omistajalle merkittävä kuluerä.

Toinen juttu isojen koirien / isompien laumojen omistajien kanssa. Jos koira on kooltaan luokkaa tanskandoggi, se syö kolme tuollaista pussia päivässä. Pistäkää laskimet töihin. Harvemmalla on yksinkertaisesti varaa laittaa parikymppiä päivässä yden koiran ruokintaan. Varsinkin kun tiedetään mikä taloustilanne tällä hetkellä yleensäkin vallitsee.

En keksi ainoatakaan hyvää syytä miksi ko. muonasta pitäisi moista hintaa pulittaa. En itseasiassa edes usko sen olevan sisällöltään "täysipainoista". Ruokaan ei ole lisätty vitamiineja, joten uskoakseni ainakin D-vitamiinia tuotteessa on liian vähän. Täysravintona pakaste tuottaa hankaluuksia myös sikäli, että pakastus tuhoaa erityisesti E-vitamiinia. Raaka-aineiden perusteella voisi päätellä, että E-vitamiinia tuotteissa ei ole kuin häviävän vähän, ei ainakaan missään nimessä riittävästi kovassa fyysisessä rasituksessa olevalle koiralle. Kivennäisaineiden, edes kalsiumin ja fosforin määriä ei ole ilmoitettu lainkaan vitamiineista nyt puhumattakaan. Tässä myydään siis sikaa säkissä - kirjaimellisesti.

Kiinnostavaa on myös se, että MUSH markkinoi kovasti perinteistä barfia, jonka pyhää kaavaa olen käsitellyt kirjoituksissani aiemmin. Tuoteselosteiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei uuden VAISTO-tuotesarjan reseptin noudata tätä hyvin luupitoista perusbarffia. Hyvä asia sinänsä, sillä esim. 70% luita on yksinkertaisesti liikaa, mutta eräänlainen ristiriita tässä on havaittavissa.

Suurkuluttajamyynnin supistaminen hankaloittaa varmasti monen kennelin muonitusta. Tilalle tarjotaan tietysti kasvattajakerhoa, mutta se ei ole lainkaan sama asia ja sinne pääsee vain Kennelliiton alaiset kennelit. Ensin suurkuluttajamyynnistä poistettiin kaikki luut, rustot, valmisateriat, yms. ja jäljelle jäi vain Underdog-tuotteet, kuivamuonat ja levyjauheliha. Hinnat nousivat samalla ja niin on käynyt muistaakseni kaksi kertaa puolivuosittain sen jälkeenkin. Aiemmin minimitilauserä oli 300kg ja rahtivapaaraja 600kg. Nyt ainakin levyjauheliha toimitetaan vain vähintään 1000kg erissä, Underdog-tuotteista en tiedä. Vaikuttaa oikeastaan siltä, että koko suurkuluttajamyynti halutaan lopettaa tyystin, koska kaiketi nämä kaupunkilaiset pikkukoiranomistajat ovat se tuottavin asiakasryhmä.

Keskustelua netistä seuraneena voisin sanoa, että useat isojen koirien/useamman koiran äänestävät pian jaloillaan. Monet ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä ja täytyy sanoa, etten itsekään ole riemusta kiljahdellut.

Tällä alalla olisi nyt hyvä markkinarako jollekin työtä pelkäämättömälle, oikeasti asiantuntevalle yrittäjäihmisille.

Mushille onnea valitsemalleen tielle.

BARF kaatuu luonnonmukaisuuteen

"Luonnollisuuteen vetoaminen on pseudotieteellinen markkinointikikka... ”Luonnollisuus” tai ”alkuperäisyys” ei tee ruoasta automaattisesti terveyttä edistävää tai toisinpäin." - ravintovalmentaja Jussi Riekki

"Barf" käsitteenä pitää sisällään monenlaisia ruokavalioita, mutta itse ymmärrän sen aina ns. luu-barffiksi, sillä sitä sillä useimmiten käytännössä tarkoitetaan. Viime aikoina barf-ruokinta on kaupallistunut huimasti ja siitä voisi sanoa tulleen suoranainen muoti-ilmiö. Raakaruokavalmistajat ovat ottaneet barfin omakseen ja käyttävät sitä markkinointikeinonaan. Barfista on tehty synonyymi terveellisyydelle, luonnollisuudelle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Alunalkaen barf-ruokavalion kehitti australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst, mikä lisää sen varteenotettavuutta koiranomistajan silmissä; onhan hän sentään eläinlääkäri. Moni ei kuitenkaan tiedä tai ymmärrä, että eläinlääkäri ei ole ravitsemuksen asiantuntija ja eläinlääkärikoulutuksessa annettu vähäninen oppimäärä koiran ruokinnasta ja ravitsemuksesta on pitkälti peräisin tiettyjen kuivamuonavalmistajien myyntiedustajilta.

Barfiin liittyy voimakkaasti luonnonmukaisuus ja sitä usein tarjotaankin "vaihtoehtohoitona" joka tilanteeseen, oli ongelmana sitten yliaktiivisuus, anaalivaivat tai hiivatulehdus. Barfin perusperiaatteena on jäljitellä villien koiraeläinten ruokavaliota ja esim. kaikkien vitamiinien päivittäistä saantia ei pidetä oleellisena vaan sitä, että tarve täyttyy päivien tai viikkojen sisällä. Paljon puhutaan myös kehon herkästä sisäisestä tasapainosta, jota kaikki, mikä barfiin ei kuulu, järkyttää (esim. lisäravinteet, säilöntä-/väriaineet, lääkkeet, ruoan kypsennys). Luonnollisesti tämä herkkä balanssi saavutetaan vain oikeaoppisella barf-dieetillä. Jos barf-guruilta kysytään.

Tässä kohtaa lienee aiheellista esitellä barfin käytännön pääperiaatteet. Barf-ruokavalio koostuu useimpien lähteiden mukaan kutakuinkin seuraavasti:

- 60-70 % lihaisia luita (tarkoittaa käytännössä broilerin/kalkkunan siipiä, kauloja, koipia ja selkärankaa, sian sorkkia, selkärankaa, sian ja naudan rustoja)
- 10-30 % lihaa, kalaa ja sisäelimiä
- 10-20% kasviksia (soseena, jäljittelee saaliseläimen vatsan sisältöä)

Barfille on ominaista myös seuraavat asiat:

- lisäravinteita ei "tarvitse" antaa tai niiden käyttöä pidetään jopa vaarallisena
- rasvaliukoisten vitamiinien yliannostuksesta varoitellaan, esimerkiksi kananmunia neuvotaan syöttämään vain kerran viikossa (barf-ruokavaliossa rasvaliukoisten vitamiinien lähteenä toimivat pääasiassa maksa, kananmuna ja kala)
- ruokamäärää ei lasketa energiamäärän perusteella, vaan ruokaa ohjeistetaan antamaan 1-3 % koiran painosta 
- koiralle ei anneta mitään kypsää, sillä kypsennys "pilaa" ruoan tehden siitä koiralle hyödytöntä ja/tai vaarallista (elävä ravinto-henkinen ajattelu)
- kasvissose koostuu hyvin usein pääasiallisesti tai kokonaan jäävuorisalaatista, kiinankaalista, kurkusta ja muista erittäin ravintoköyhistä vihanneksista
- erityisesti pentujen ruokinnassa varoitellaan liiasta proteiinin saannista ja tämän perusteella pennuille suositellaan jopa 80 % lihaisia luita ja mahdollisimman vähän varsinaista lihaa
- ruokavalioon ei kuulu viljaa

Ja sitten sitä kritiikkiä...

Barf-ruokavalio on "oikein" (tai yleisimpien netistä löytyvien ohjeiden mukaan) toteutettunakin ravitsemuksellisesti erittäin vääristynyt. Sen perusteella, mitä koiran ravitsemuksellisista tarpeista tänä päivänä tiedämme, koiran ruokavalio ei voi perustua luihin. Sen on perustuttava lihaan, mutta toki se voi sisältää luita. Koiran ruokavalion koostaminen alusta alkaen itse ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii omistajalta vähintään perustason ymmärryksen koiran ravitsemuksellisista tarpeista ja realistisista keinoista niiden täyttämiseen. Barfissa tämä asia sivuutetaan totemalla, että kun syötät tällä kaavalla niin kaikki tapahtuu itsekseen eikä sinun tarvitse edes miettiä, saako koirasi ruoastaan jotakin liikaa tai liian vähän. On suorastaan rikollista uskotella ihmisille, että he pystyvät ilman vähäistäkään ravitsemustieteen ymmärrystä koostamaan koiralleen täysipainoisen ja sairauksia sekä vaivoja parantavan, kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevan ruokavalion teurasjätteestä ja salaatista, noin hieman karrikoiden. Valitettavasti hieman.

Barf-asiantuntijoina esiintyvät ihmiset ovat usein nimenomaan barf-asiantuntijoita, eivät koiran hyvän ravitsemuksen asiantuntijoita. He jakavat ihmisille usein tiedon sijaan uskomuksia, joilla ei luonnollisesti ole faktapohjaa, sillä nehän ovat uskomuksia. Toistan itseäni; ruokinta ei ole uskonasia. Mentoreita ja oppi-isiä saa jokaisella olla, mutta kannattaa nyt edes valita sellainen, jonka jutuissa on tolkkua ja ne perustuvat tässä maailmassa tapahtuviin, todellisiin asioihin.

Käytännössä barf-ruokavalio tarkoittaa valitettavan usein luita, rustoja ja raakaa kasvissosetta höystettynä minimaalisella määrällä oikeaa lihaa. Ohjeiden mukaan toteutetussa barf-ruokavaliossa saattaa olla kalsiumia jopa yli 20-kertainen määrä suosituksiin nähden. Kalsiumin 2-3-kertainen yliruokinta ei pitäisi vielä olla vakavaa, sillä koira itse säätelee kalsiumin ottoa. Liika kalsium kuitenkin haittaa muiden kivennäisaineiden imeytymistä. Näin korkea kalsiummäärä näkyy myös barffaavien koirien ulosteessa; se on usein vaaleaa ja kovaa, rakenteeltaan muruisaa. Barffaajille se on kuitenkin luonnollinen seuraus siitä, että koira on syönyt sille luonnollista ruokaa! Ei suinkaan merkki siitä, että luita on annettu liikaa. Luut sinänsä kohtuullisesti käytettynä ovat hyvää tekemistä ja kalsiumin lähde, mutta pahimmillaan, erityisesti näin suurissa määrin annettuna todellinen terveysriski (hammasvauriot, suolistotukokset).

Proteiinia saatetaan saada juuri vähimmäistarpeen verran tai ylikin, mutta sen laatu ei voi olla kehuttava. Luissa ja rustoissa on proteiinia määrällisesti paljonkin, mutta sen laatu on huono, joten siitä ei paljon iloa ole. Kasvissoseesta ei proteiineja saada ja rehulaatuinen jauheliha on pitkälti kaikkea muuta kuin varsinaista lihaa (rasvaa ja sidekudospitoisia ruhonosia kuten kurkkutorvia). Puutetta ei siis välttämättä ole proteiinista sinänsä, vaan niistä (välttämättömistä) aminohapoista. Energiaa (= rasva) saadaan usein liian vähän, jonka seurauksena koira luonnollisesti laihtuu. Toisaalta, kun rasvaa ei saada riittävästi ja hiilihydraatteja ei ole käytännössä tarjolla saatetaan joutua käyttämään proteiinia energiaksi. Kun aminohapoista on pulaa jo valmiiksi ja osa joudutaan vielä käyttämään energiaksi niin edessä on väistämättä lihasten kuihtuminen. Varsinkin pentujen kohdalla suositus "mahdollisimman paljon luita ja mahdollisimman vähän lihaa" on todella huolestuttava.

Vitamiinien suhteen A:n osalta tilanne on barf-koiralla yleensä melko hyvä, sillä sitä saadaan useammasta lähteestä ja maksaa ei tarvitse syöttää kummoisia määriä, jotta perustarve täytyy. D-vitamiinia saadaan käytännössä vain kalasta ja karvanverran kananmunista, mutta käytännössä saanti jää ilman lisäravinteita usein (todella) vajaaksi. Koiran D-vitamiinin tarpeeksi on määritelty 10 KY/ep kg/vrk, mutta nykyaikaisen D-vitamiinitutkimuksen valossa on syytä olettaa, että myös koirien tarve on oletettua suurempi - reilustikin. Koirat eivät saa D-vitamiinia auringonvalosta. E-vitamiini tuhoutuu tai ainakin kärsii pakastuksesta ja käytännössä kaikki barf-ateriat ovat käyneet pakastimen kautta. Jonkin verran E:tä tulee kasviöljyistä jos sitä annetaan, mutta määrät eivät pääsääntöisesti riitä täyttämään edes vähimmäistarvetta peruskoiralle, puhumattakaan esim. uhrheilukoirasta, jonka tarve saattaa olla moninkertainen.

Vastaako barf edes todellisuudessa villien koiraeläinten ruokavaliota? Usein puhutaan nimenomaan susien ruokavaliosta ja syömiskäyttäytymisestä. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä seuraavista faktoista; susi ei syö isojen saaliseläiten vatsan sisältöä (eikä varsinkaan aloita siitä, kuten barffaajat uskovat), saaliseläimestä vain 10-15% on luuta ja luiden syöntimäärä riippuu paljon ravintotilanteesta; mitä huonompi ravintotilanne, sitä enemmän luita syödään. Toisaalta en henkilökohtaisestipidä näitä seikkoja kovin merkityksellisinä, sillä luonnollinen ja optimi eivät ole sama asia tai edes lähelläkään toisiaan. Olisi luonnollista olla rokottamatta koiria tai antaa pentujen kuolla matoihin. Myös susilla on luonnossa eri ravintoaineiden puutostiloja ja toisaalta ne saavat joitakin ravintoaineita yli tarpeensa. Lisäksi ne näkevät usein nälkää ja jopa kuolevat siihen. Luonto on paljon muutakin kuin kaunis ja viisas; se on myös hyvin julma ja armoton. Lyhyesti sanoisin, että barfissa jäljitellään tilannetta, jossa luonnossa nähdään nälkää.

Miksi koira on lihansyöjä

Varsin monet ihmiset aina eläinlääkäreitä myöten pitävät koiraa sekasyöjänä. Tämän näkökulman mukaan koiralle ei tule syöttää "liikaa lihaa" ja se tarvitsee melko runsaastikin kasviperäistä ravintoa. Koiran sekasyöjyys perustellaan usein sillä, että koira kykenee käyttämään ravinnokseen melko runsaasti myös kasviperäistä ravintoa, ennenvanhaan koirat elivät "ihan hyvin perunankuorilla ja leivänkannikoilla" ja vaikka koira polveutuu sudesta sen ruoansulatusjärjestelmä on ajan kuluessa kehittynyt omanlaisekseen.

Kuka tahansa saa päättää, että maailma on litteä, mutta sille olisi kiva saada tieteellisiä perusteitakin. Minulle koira on ehdottomasti lihansyöjä, ja sellaisten lasien läpi minä koiran ruokintaa tutkin ja suunnittelen. Tuntuu oikeastaan aika höhlältä edes perustella tätä, mutta kerrotaan nyt, että mikä tekee koirasta lihansyöjän.

Lihansyöjä on eläin, joka saa kaiken, tai suurimman osan ravinnostaan syömällä muita eläimiä.

1. Hampaat ja syöntikäyttäytyminen

Koiralla ei ole ruoan hienontamiseen sopivia jauhavia poskihampaita, vaan sen hampaat on suunniteltu repimään ja leikkaamaan paloja saaliista. Välihuomautuksena: Tosin alkaahan meillä olla jo liuta rotuja, joilta hampaat joko puuttuu tai ne ovat "arvalla saadut", mutta tällöin kyse on (jalostuksella aikaansaadusta) virheestä eikä lajiin kuuluvasta ominaisuudesta. Koiralla on verrattain huono makuaisti, siinä missä ihmisillä ja erityisesti kasvinsyöjillä on merkittävästi parempi eikä se käytä juurikaan aikaa ruoan maisteluun tai pureskeluun. Koira on suunniteltu syömään ruokansa isoina paloina hotkien ja se pystyy lihansyöjälle tyypilliseen tapaan syömään suuren määrän ruokaa kerralla.

2. Suolisto ja ruoansulatus

Koiralta puuttuu tyystin kasvien kunnolliseen käsittelyyn vaadittava entsyymi- ja bakteeritoiminta, sen suolisto on lyhyt ja ruoka kulkee suoliston läpi nopeasti. Tämän vuoksi huonosti sulavat raaka-aineet aiheuttavat koiralle helposti ruoansulatushäiriöitä. Lihan sulavuus koiran suolistossa on erinomainen. Kasvien tulee olla huolellisesti jauhettuja ja kypsennettyjä, jotta niiden sulavuus olisi edes kohtalainen lihaan verrattuna ja jotta ne eivät aiheuttaisi merkittäviä ruoansulatusongelmia. Koiran mahalaukun sisältö on erittäin hapan (pH 1-2), jonka vuoksi koira ei yleensä sairastu esim. lihan mukana saatuun salmonellaan, sillä alhainen pH tuhoaa tehokkaasti haitallisia bakteereja. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto nostaa mahalaukun pH:ta.

3. Ravitsemukselliset tarpeet

Koira tarvitsee ravinnostaan kymmentä eri aminohappoa (vrt. ihminen tavitsee kahdeksaa). Kasviperäisen valkuaisen aminohappokoostumus vastaa huonosti koiran tarpeita, toisin kuin lihan. Kasviperäisen ravinnon vitamiinit ja kivennäisaineet imeytyvät koiralla heikosti tai eivät lainkaan (esimerkiksi viljan fosfori ei imeydy lainkaan). Hiilihydraatteja koira ei tarvitse, vaan se kykenee valmistamaan tarvitsemansa glukoosin maksassaan proteiinien ja rasvan avulla. Runsaasti hiilihydraatteja ja vähän rasvaa sisältävä ravinto voi aiheuttaa koiralle jopa hyvin merkittäviä terveysongelmia. Koira tarvitsee ravinnostaan runsaasti rasvaa ja nimenomaan eläinrasvaa. Kuitua koira tarvitsee vain hyvin vähän.

Eroaako koira sitten sudesta lainkaan?

Eroaa kyllä, mutta 10 000 vuotta on evoluutiossa lyhyt aika eikä koira ole tässä välissä kerennyt sekasyöjäksi muuttua. Susi on kissan veroinen "puhdas" lihansyöjä, eikä se kykene käyttämään sitäkään vähää kasviperäistä ravintoa mitä koira pystyy. Suden mahalaukun pH on vielä alhaisempi kuin koiran vastaava. Kasviperäisen ravinnon astetta parempi hyödyntämiskyky on ollut koiralle pakkorako kehityksessään ihmisen rinnalla ja siitä on kieltämättä ollut sille etua. Tieteen näkökulmasta koira on, jos nyt ei ihan puhdas lihansyöjä, niin merkittävästi lähempänä lihan- kuin sekasyöjää.

Pöperöä budjetilla

Halpismuonaa, jauhelihaa, lohiöljyä ja hyydytetty kananmuna.

Koiran - ainakaan koiran kokoisen - ruokinta ei ole ilmaista, eikä yleensä edes halpaa. Monien mielestä se ei edes saa olla halpaa, koska "halpa on huonoa" ja "jos ei ole varaa ostaa kallista muonaa ei pidä ottaa koko koiraa."

Noh, jokatapauksessa jokaisella koiranomistajalla on oikeus syöttää koiralleen mitä haluaa, oli se sitten Luppaa, Orijenia tai vaikka ruoantähteitä. Toisekseen oikeasssa elämässä voi tulla eteen tilanteita, joissa 70 €:n koiranruokasäkki on oikeasti liikaa, kun pitäisi itse syödä seuraava kuukausi sillä rahalla. Lukemattomat tavalliset kotikoirat elävät halvimmalla mahdollisella nappulalla, jota mahdollisesti höystetään maksalaatikolla, puurolla ja pakastevihanneksilla. Se on jo halpaa, mutta ei varmasti koiralle ideaaleinta sapuskaa vaan itseasiassa hyvin kaukana siitä. Mutta kysymys kuuluu, voiko halvalla saada hyvää? Siis ravitsemuksellisesti hyvää, järkevää, tasapainoista ja myös monipuolista ruokaa.

Paljon parjatut marketin nappulat, kuten Pirkka, Rainbow, Best Friend, X-tra, Pedigree ja Friskies ja sen alla kulkeva Luppa maksavat isossa säkissä euron molemmin puolin per kilo. Näissä halpismuonissa on lähes poikkeuksetta melko tai todella vähän rasvaa, noin 7 - 13 %, useimmissa kuitenkin alle 10 %. Valkuaista on usein myös vähän, noin 18 - 24 %, yleisimmät luvut lienevät 20-22 %. Hiilihydraatteja, kuitua ja tuhkaa (mineraaleja) on usein paljon. Vitamiineja on monesti vähemmän kuin kalliimmissa ruoissa. Selvää on, etteivät tämän hintaluokan muonat ole sellaisenaan hyviä koiralle. Sopivampi kohde-eläin olisi ehkä kana. Mutta toisaalta hyvin harvaa kuivamuonaa on järkeä syöttää sellaisenaan ilman lihaa, jos tarkoituksena on koostaa koiralle ideaali ruokavalio.

Halpismuonat eivät ole huokeita vain köyhän koostumuksensa vuoksi - vastaavaa settiä löytyy eläinkauppamuonistakin. Juttu on siinä, että valmistus tapahtuu ensinnäkin huomattavan suurella volyymilla ja koska halpa hinta ja helppo saatavuus on näiden tuotteiden myyntivaltti valmistajan ei tarvitse niinkään panostaa tuotteen markkinointiin tai ulkoasuun. Lisäksi markettien logistiikka on tehty tehokkaaksi ja edulliseksi. 

Hyvälaatuisen rasvan lisääminen ruokaan on helpompaa ja halvempaa kuin valkuaisen lisääminen. Kun halutaan koostaa pienellä budjetilla ravitsemuksellisesti hyvä ja peruskoiran tarpeet täyttävä ruokavalio, kannattaa edullisimmista kuivamuonista valita sellainen, joka sisältää edes kohtuullisesti valkuaista, vähintään 24 %. Kylkeen laitetaan puolet annoksesta rasvaista rehujauhelihaa. Käytännössä se tarkoittaa yleensä sika-nautaa, joka on luonnollisesti lihoista edullisinta. Lisukkeina päivittäin yhtä tai kahta, no miksei vaikka kolmeakin seuraavista; kananmuna, lohiöljy, kasviöljy, maitorahka, voi, turkkilainen jogurtti, tonnikala, reajuusto, ruoantähteet, jauhettu maksa (kerran viikossa). Koska useimmissa halpismuonissa on vähän vitamiineja on järkevää tai lähes välttämätöntä ottaa mukaan joku monivitamiinivalmiste, mutta ei budjetin tarvitse siihen kaatua. Litran pullo hevosten monivitamiiniliuosta kestää isommallakin koiralla melko kauan ja maksaa vajaat parikymppiä.

Otan esimerkiksi Best Friend Balance Regularin, sillä se poikkeaa monista vastaavan hintatason ruoista siinä, että se sisältää raakavalkuaista kokonaiset 28 %. Tuote sopii aika hyvin rasvaisen rehujauhelihan täydentämiseen, sillä se sisältää vähän rasvaa, mutta paljon kuitua ja kalsiumia. BF Balance Regular on hyvin edullista, olen nähnyt sitä myytävän hintahaitarissa 0,66 - 1,20 €/kg. Tuoteseloste on lyhyt ja sen perusteella tuotteeseen ei ole lisätty rasvaa erikseen, sillä listasta puuttuu maininta "rasvat ja öljyt". Valkuaisen laadusta on yleisesti ottaen vaikea sanoa mitään, mutta niin se on minkä tahansa kuivamuonan kohdalla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tuotteeseen ole lisätty kasviperäisiä valkuaislähteitä kuten maissigluteenia ja myös tuotekuvaus antaa näin ymmärtää. Hyvin yksinkertainen, rehellinen ja halpa muona ilman mitään ylimääräisiä kikkailuja. Varsinkaan tällaista papanaa ei koskaan, ikinä, milloinkaan höystetä puurolla, riisillä, makaronilaatikolla tai herne-maissi-paprikalla.

Lihan osalta esimerkkinä toimii Muschin sika-nautajauheliha 10 kg levyssä. Se on eri tavaraa kuin pötköissä myytävä. Levyjauhelihassa on enemmän rasvaa, kokonaiset 27 % ja valkuaista taas on vähemmän, vain 11 %. Esimerkiksi Vauhti-Raksulla tämä 10 kg:n levy maksaa 13,50 €, eli kilohinnaksi tulee 1,35 €. Voidaan ajatella, että meillä on kuivamuona, jossa on riittävästi valkuaista, mutta liian vähän rasvaa ja lihaa, jossa on liikaa rasvaa ja liian vähän valkuaista. Osan lihasta voi kerran-kaksi viikossa korvata jauhetulla lohella, joka sekin on edullista.

Kun näitä kahta sekoitetaan 50/50-suhteella (esim. 200 g kuivamuonaa ja 200 g jauhelihaa), saadaan aikaan pöperö, jossa on seuraavat pitoisuudet (huom. kuiva-aineesta ja esimerkin jauheliha sisältää noin 60 % vettä):

Raakavalkuainen 29.80 %
Raakarasva 26.00 %
Hiilihydraatti 32.80 %
Kuitu 2.70 %
Kalsium 1.40 %
Fosfori 1.10 %

Hiilihydraatteja voisi aina olla vähemmän, koska koira ei niitä käytännössä tarvitse. Hiilihydraattien määrä jää kuitenkin huomattavasti vähäisemmäksi, kuin valtaosassa kuivamuonia, oli hintaluokka mikä tahansa. Poikkeuksena ehkä Orijen ja muut vastaavat 40/20-tyyppiset (erittäin kalliit) nappulat ja niistäkään tämä ei jää kauas. Rasvaakin on reippaasti. Kun tuohon nakataan vielä edellä mainitsemiani lisukkeita hiilihydraattien suhteellinen osuus pienenee ja lisukkeesta riippuen joko rasvan, valkuaisen tai molempien osuus nousee. Sekaan järkevä annos hevosten monivitamiinia ("maksapäivänä" vitamiiniliuoksen voinee jättää pois) koiran koon mukaan ja budjettipöpero on valmis. Kuitua on tuossa on vähintäänkin riittävästi. Kalsiumia tuohon ei tarvitse vielä lisätä ja fosforin määrästä ei sikäli kannata olla huolissaan, että suurin osa siitä tulee kuivamuonan viljasta eli se ei imeydy. Ei tämä tietenkään sitä kaikkein parasta mahdollista ole, mutta taatusti parempaa kuin mikään ylihinnoiteltu maissi-riisi-kana-kuivamuona.

Vaan entä se hinta? Kilolle tulee kuvatulla esimerkillä hintaa kutakuinkin reilu euro ja sillä ruokkii tapauskohtaisesti noin 35 - 50 kg koiraa. Jos tämän halvemmalla haluaa päästä, niin pitää löytää ilmaista ruokaa.