"Luonnollisuuteen vetoaminen on pseudotieteellinen markkinointikikka... ”Luonnollisuus” tai ”alkuperäisyys” ei tee ruoasta automaattisesti terveyttä edistävää tai toisinpäin." - ravintovalmentaja Jussi Riekki
"Barf" käsitteenä pitää sisällään monenlaisia ruokavalioita, mutta itse ymmärrän sen aina ns. luu-barffiksi, sillä sitä sillä useimmiten käytännössä tarkoitetaan. Viime aikoina barf-ruokinta on kaupallistunut huimasti ja siitä voisi sanoa tulleen suoranainen muoti-ilmiö. Raakaruokavalmistajat ovat ottaneet barfin omakseen ja käyttävät sitä markkinointikeinonaan. Barfista on tehty synonyymi terveellisyydelle, luonnollisuudelle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Alunalkaen barf-ruokavalion kehitti australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst, mikä lisää sen varteenotettavuutta koiranomistajan silmissä; onhan hän sentään eläinlääkäri. Moni ei kuitenkaan tiedä tai ymmärrä, että eläinlääkäri ei ole ravitsemuksen asiantuntija ja eläinlääkärikoulutuksessa annettu vähäninen oppimäärä koiran ruokinnasta ja ravitsemuksesta on pitkälti peräisin tiettyjen kuivamuonavalmistajien myyntiedustajilta.
Barfiin liittyy voimakkaasti luonnonmukaisuus ja sitä usein tarjotaankin "vaihtoehtohoitona" joka tilanteeseen, oli ongelmana sitten yliaktiivisuus, anaalivaivat tai hiivatulehdus. Barfin perusperiaatteena on jäljitellä villien koiraeläinten ruokavaliota ja esim. kaikkien vitamiinien päivittäistä saantia ei pidetä oleellisena vaan sitä, että tarve täyttyy päivien tai viikkojen sisällä. Paljon puhutaan myös kehon herkästä sisäisestä tasapainosta, jota kaikki, mikä barfiin ei kuulu, järkyttää (esim. lisäravinteet, säilöntä-/väriaineet, lääkkeet, ruoan kypsennys). Luonnollisesti tämä herkkä balanssi saavutetaan vain oikeaoppisella barf-dieetillä. Jos barf-guruilta kysytään.
Tässä kohtaa lienee aiheellista esitellä barfin käytännön pääperiaatteet. Barf-ruokavalio koostuu useimpien lähteiden mukaan kutakuinkin seuraavasti:
- 60-70 % lihaisia luita (tarkoittaa käytännössä broilerin/kalkkunan siipiä, kauloja, koipia ja selkärankaa, sian sorkkia, selkärankaa, sian ja naudan rustoja)
- 10-30 % lihaa, kalaa ja sisäelimiä
- 10-20% kasviksia (soseena, jäljittelee saaliseläimen vatsan sisältöä)
Barfille on ominaista myös seuraavat asiat:
- lisäravinteita ei "tarvitse" antaa tai niiden käyttöä pidetään jopa vaarallisena
- rasvaliukoisten vitamiinien yliannostuksesta varoitellaan, esimerkiksi kananmunia neuvotaan syöttämään vain kerran viikossa (barf-ruokavaliossa rasvaliukoisten vitamiinien lähteenä toimivat pääasiassa maksa, kananmuna ja kala)
- ruokamäärää ei lasketa energiamäärän perusteella, vaan ruokaa ohjeistetaan antamaan 1-3 % koiran painosta
- koiralle ei anneta mitään kypsää, sillä kypsennys "pilaa" ruoan tehden siitä koiralle hyödytöntä ja/tai vaarallista (elävä ravinto-henkinen ajattelu)
- kasvissose koostuu hyvin usein pääasiallisesti tai kokonaan jäävuorisalaatista, kiinankaalista, kurkusta ja muista erittäin ravintoköyhistä vihanneksista
- erityisesti pentujen ruokinnassa varoitellaan liiasta proteiinin saannista ja tämän perusteella pennuille suositellaan jopa 80 % lihaisia luita ja mahdollisimman vähän varsinaista lihaa
- ruokavalioon ei kuulu viljaa
Ja sitten sitä kritiikkiä...
Barf-ruokavalio on "oikein" (tai yleisimpien netistä löytyvien ohjeiden mukaan) toteutettunakin ravitsemuksellisesti erittäin vääristynyt. Sen perusteella, mitä koiran ravitsemuksellisista tarpeista tänä päivänä tiedämme, koiran ruokavalio ei voi perustua luihin. Sen on perustuttava lihaan, mutta toki se voi sisältää luita. Koiran ruokavalion koostaminen alusta alkaen itse ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii omistajalta vähintään perustason ymmärryksen koiran ravitsemuksellisista tarpeista ja realistisista keinoista niiden täyttämiseen. Barfissa tämä asia sivuutetaan totemalla, että kun syötät tällä kaavalla niin kaikki tapahtuu itsekseen eikä sinun tarvitse edes miettiä, saako koirasi ruoastaan jotakin liikaa tai liian vähän. On suorastaan rikollista uskotella ihmisille, että he pystyvät ilman vähäistäkään ravitsemustieteen ymmärrystä koostamaan koiralleen täysipainoisen ja sairauksia sekä vaivoja parantavan, kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevan ruokavalion teurasjätteestä ja salaatista, noin hieman karrikoiden. Valitettavasti hieman.Barf-asiantuntijoina esiintyvät ihmiset ovat usein nimenomaan barf-asiantuntijoita, eivät koiran hyvän ravitsemuksen asiantuntijoita. He jakavat ihmisille usein tiedon sijaan uskomuksia, joilla ei luonnollisesti ole faktapohjaa, sillä nehän ovat uskomuksia. Toistan itseäni; ruokinta ei ole uskonasia. Mentoreita ja oppi-isiä saa jokaisella olla, mutta kannattaa nyt edes valita sellainen, jonka jutuissa on tolkkua ja ne perustuvat tässä maailmassa tapahtuviin, todellisiin asioihin.
Käytännössä barf-ruokavalio tarkoittaa valitettavan usein luita, rustoja ja raakaa kasvissosetta höystettynä minimaalisella määrällä oikeaa lihaa. Ohjeiden mukaan toteutetussa barf-ruokavaliossa saattaa olla kalsiumia jopa yli 20-kertainen määrä suosituksiin nähden. Kalsiumin 2-3-kertainen yliruokinta ei pitäisi vielä olla vakavaa, sillä koira itse säätelee kalsiumin ottoa. Liika kalsium kuitenkin haittaa muiden kivennäisaineiden imeytymistä. Näin korkea kalsiummäärä näkyy myös barffaavien koirien ulosteessa; se on usein vaaleaa ja kovaa, rakenteeltaan muruisaa. Barffaajille se on kuitenkin luonnollinen seuraus siitä, että koira on syönyt sille luonnollista ruokaa! Ei suinkaan merkki siitä, että luita on annettu liikaa. Luut sinänsä kohtuullisesti käytettynä ovat hyvää tekemistä ja kalsiumin lähde, mutta pahimmillaan, erityisesti näin suurissa määrin annettuna todellinen terveysriski (hammasvauriot, suolistotukokset).
Proteiinia saatetaan saada juuri vähimmäistarpeen verran tai ylikin, mutta sen laatu ei voi olla kehuttava. Luissa ja rustoissa on proteiinia määrällisesti paljonkin, mutta sen laatu on huono, joten siitä ei paljon iloa ole. Kasvissoseesta ei proteiineja saada ja rehulaatuinen jauheliha on pitkälti kaikkea muuta kuin varsinaista lihaa (rasvaa ja sidekudospitoisia ruhonosia kuten kurkkutorvia). Puutetta ei siis välttämättä ole proteiinista sinänsä, vaan niistä (välttämättömistä) aminohapoista. Energiaa (= rasva) saadaan usein liian vähän, jonka seurauksena koira luonnollisesti laihtuu. Toisaalta, kun rasvaa ei saada riittävästi ja hiilihydraatteja ei ole käytännössä tarjolla saatetaan joutua käyttämään proteiinia energiaksi. Kun aminohapoista on pulaa jo valmiiksi ja osa joudutaan vielä käyttämään energiaksi niin edessä on väistämättä lihasten kuihtuminen. Varsinkin pentujen kohdalla suositus "mahdollisimman paljon luita ja mahdollisimman vähän lihaa" on todella huolestuttava.
Vitamiinien suhteen A:n osalta tilanne on barf-koiralla yleensä melko hyvä, sillä sitä saadaan useammasta lähteestä ja maksaa ei tarvitse syöttää kummoisia määriä, jotta perustarve täytyy. D-vitamiinia saadaan käytännössä vain kalasta ja karvanverran kananmunista, mutta käytännössä saanti jää ilman lisäravinteita usein (todella) vajaaksi. Koiran D-vitamiinin tarpeeksi on määritelty 10 KY/ep kg/vrk, mutta nykyaikaisen D-vitamiinitutkimuksen valossa on syytä olettaa, että myös koirien tarve on oletettua suurempi - reilustikin. Koirat eivät saa D-vitamiinia auringonvalosta. E-vitamiini tuhoutuu tai ainakin kärsii pakastuksesta ja käytännössä kaikki barf-ateriat ovat käyneet pakastimen kautta. Jonkin verran E:tä tulee kasviöljyistä jos sitä annetaan, mutta määrät eivät pääsääntöisesti riitä täyttämään edes vähimmäistarvetta peruskoiralle, puhumattakaan esim. uhrheilukoirasta, jonka tarve saattaa olla moninkertainen.
Vastaako barf edes todellisuudessa villien koiraeläinten ruokavaliota? Usein puhutaan nimenomaan susien ruokavaliosta ja syömiskäyttäytymisestä. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä seuraavista faktoista; susi ei syö isojen saaliseläiten vatsan sisältöä (eikä varsinkaan aloita siitä, kuten barffaajat uskovat), saaliseläimestä vain 10-15% on luuta ja luiden syöntimäärä riippuu paljon ravintotilanteesta; mitä huonompi ravintotilanne, sitä enemmän luita syödään. Toisaalta en henkilökohtaisestipidä näitä seikkoja kovin merkityksellisinä, sillä luonnollinen ja optimi eivät ole sama asia tai edes lähelläkään toisiaan. Olisi luonnollista olla rokottamatta koiria tai antaa pentujen kuolla matoihin. Myös susilla on luonnossa eri ravintoaineiden puutostiloja ja toisaalta ne saavat joitakin ravintoaineita yli tarpeensa. Lisäksi ne näkevät usein nälkää ja jopa kuolevat siihen. Luonto on paljon muutakin kuin kaunis ja viisas; se on myös hyvin julma ja armoton. Lyhyesti sanoisin, että barfissa jäljitellään tilannetta, jossa luonnossa nähdään nälkää.
