Vanhaa settiä

Aiemmin kirjoittamani teksti, jota en ole vielä julkaissut täällä.

Ensimmäisen koiran hankinnasta asti olen ollut kiinnostunut koirien ruokinnasta ja ravitsemuksesta. Ruokinta näyttelee koiran hoidossa ja hyvinvoinnissa merkittävää osaa, sillä kuten sanonta kuuluu, olet mitä syöt. Ruokintatyylejä on lukemattomia, on kotiruokintaa, barffausta, kuivamuonaa, jne.

"Luonnossa koirat söisivät..."

Luonnossa elävien koiraeläinten, yleensä susien, ruokavaliota pidetään usein koiran optimaalisen ruokavalion esikuvana. Fakta kuitenkin on, että monesti tähän liitetään myös tiettyä glamorisointia siitä, kuinka luonto on kaunis ja viisas ja kuinka eläimet luonnossa elävät hyvän ja onnellisen elämän. Totuus on toisenlainen. Ihmisen hoteissa eläviin tovereihinsa verrattuna luonnonvaraiset koiraeläimet ensinnäkin elävät keskimäärin lyhyen elämän, ja lisäksi ne kuolevat sellaisiin sairauksiin ja vaivoihin, joita ei lemmikkikoirilla pidetä hengenvaarallisina, vaan niiden hoito ja ehkäisy kuuluvat koiran perusterveydenhuoltoon (sisäloiset, virustaudit, tulehdukset). Huonoina vuosina eläimet näkevät nälkää ja hyvinäkin aikoina ne voivat olla useamman päivän syömättä, jos saalista ei tipu.
Suden ruokavalio koostuu yli 90-prosenttisesti eläinperäisestä ravinnosta. Ihmisillä on usein virheellisiä käsityksiä suden ruokailutavoista. Susi ei aloita ateriointiaan saaliseläimen vatsan sisällöstä. Tähän myyttiin törmää usein ja esim. barffaajat perustelevat kasvissoseiden tarpeellisuutta tällä pseudofaktalla. Susi ei myöskään syö saalieläimen luita kuin vain osittan ja mitä enemmän ruokaa on tarjolla, sitä vähemmän luita syödään. Susi aloittaa ruokailunsa takapaistista, sisäelimistä, rasvasta, verestä, turvasta ja kielestä. Luonnossa kalorit ja suojaravintoaineet ovat kortilla, joten luonnollisesti susi aloittaa syömisen ruhon ravitsevimmista osista. Lauma syö aikuista hirveä useamman päivän. Alfapari aloittaa syömisen ensimmäisenä parhaimmista paloista.
Suden ruokavalio luonnossa ei ole ravitsemuksellisesti katsoen tasapainoinen. Joitakin ravintoaineita, kuten fosforia ja A-vitamiinia susi saa usein liikaa, mutta luonto on kehittänyt omat systeeminsä ongelmien puskuroimiseen; susi pystyy esimerkiksi erittämään ylimääräistä A-vitamiinia pois virtsansa kautta. Toisaalta joitakin ravintoaineita susi saa ravinnostaan liian vähän (mm. kalsiumia, D-vitamiinia).
Suden ruokavaliota voi kuitenkin pitää suuntaa-antavana mallina koiran ruokintaa pohdittaessa. Koira polveutuu suoraan sudesta ja ne ovat hyvin läheistä sukua toisilleen; niin läheistä, että ne voivat risteytyä ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Mikä ja mitä koira on?

Koiran hampaiden, suoliston, ruoansulatuksen ja alkuperän avulla voimme päätellä minkälaiset ruokailutavat ovat sille tyypillisiä ja minkälaista ruokaa sen elimistö on kehitetty käsittelemään.
Koiralla ei ole jauhamiseen kehittyneitä poskihampaita kuten vaikkapa ihmisillä ja hevosilla, joten niille on tyypillistä syödä ruokansa isoina paloina, hotkien. Koiralla on lihan leikkaamiseen ja repimiseen sopiva hammaskalusto. Toisekseen koiralla on lyhyt suolisto, kun taas vastaavasti seka- ja kasvinsyöjäeläimillä on pitkä suolisto. Koiralta puuttuu myös tarvittavat entsyymit (esim. amylaasi) ja bakteeritoiminta, jotta se pystyisi kunnolla käsittelemään kasviperäistä ravintoa. Siinä missä ihminen tarvitsee ravinnostaan kahdeksaa eri aminohappoa koira tarvitsee kymmentä.  Meillä on siis käsissämme pitkälti puhdas lihansyöjä.
Lihansyöjä tarkoittaa eläintä, joka saa kaiken tai ainakin suurimman osan ravinnostaan syömällä muita eläimiä. Lihansyöjän ruokavalioon voi siis kuulua pieniä määriä myös kasvikunnan tuotteita, mutta kokonaisuudessaan ruokavalio on hyvin lihapainotteinen.
Koira pystyy hyödyntämään kasviperäistä ravintoa sutta paremmin, totta. Tämä on se sopeutuma, minkä ihminen on osittain tiedostamattaan koiralle aiheuttanut, mutta se ei vielä tee koirasta sekasyöjää. Kasvikunnan tuotteiden pitää kuitenkin olla hyvin jauhettuja sekä mielellään myös kypsennettyjä, jotta koira saisi hyödynnettyä niitä jotenkin. Esimerkiksi raaka porkkana ei sula koiralla lainkaan ja se tuleekin ulos sellaisena kuin se on syötykin. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka on omiaan aiheuttamaan koirille erinäisiä terveysongelmia aina elottomasta turkista hyperaktiivisuuteen.
Todettakoon, että rotujen kyky kestää/käsitellä kasviperäistä ravintoa vaihtelee hieman. Arktisille roduille ei koko niiden kehityshistorian aikana ole juuri syötetty muuta kuin eläinperäistä ravintoa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei arktisilla alueilla juuri kasva mitään ja se mitä on kasvanut on todennäköisesti mennyt ihmisten suihin. Yleisesti siis ajatellaankin, että erityisesti arktiset rodut tarvitsevat erittäin lihapitoista ravintoa. Koirasusissa on usein näitä rotuja ja lisäksi ne ovat luonnollisesti lähempänä sutta kuin koirat keskimäärin joten koirasusien kohdalla tämä seikka mielestäni korostuu.

Kaikki lähtee lihasta

Koiran ruokinnan kivijalka on liha. Lihasta koira saa tarvitsemiaan laadukkaita proteiineja, hyvää rasvaa sekä erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita kuten B-vitamiineja, sinkkiä, fosforia ja rautaa. Lihan proteiinit ja rasvat ovat koostumukseltaan ylivoimaisia verrattuna kasviperäisiin vastaaviin.
Suomessa myös rehulihan hygieeninen laatu on korkea, joten tautiriskit ovat lähinnä teoreettisia. Lihan toki voi halutessaan kypsentää, jolloin mahdolliset taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Kypsentäminen ei "pilaa" lihaa, vaan itseasiassa se parantaa proteiinien hyväksikäytettävyyttä hieman.
Valitettavan harva koira saa niin paljon lihaa kuin niiden tulisi. Tämä ei ole pelkästään kuivamuonaa syöttävien ongelma, vaan se ulottuu moniin muihinkin koiranruokintatyyleihin.

Kuivamuonat

Kuivamuonat ovat tänä päivänä luultavasti yleisin tapa ruokkia koira. Kuivamuonan käyttö on helppoa, mutta ei välttämättä halpaa; nappuloiden kilohinta vaihtelee alle 1€:sta jopa 10€:n. Keskustelupalstat ovat tulvillaan vääntöä siitä, mikä ruoka on laadukkain ja pitkään on ajateltu, että eläintarvikeliikkeestä saatavat muonat ovat poikkeuksetta marketeissa myytäviä tuotteita laadukkaampia.
Kuivamuonan valmistus ei ole tuotantoteknisesti mahdollista ilman hiilihydraattia. Nappulat sisältävätkin siis usein melkoisia määriä viljaa, yleensä maissia ja riisiä mutta myös vehnää, ohraa ja kauraa käytetään. Viljattomiksi itseään mainostavat ruoat sisältävät viljan sijasta yleensä perunaa, bataattia tai tapiokaa. Hiilihydraatin määrää ei pääsääntöisesti ilmoiteta, eikä sitä ole tähän asti pidetty kovin olennaisena. Kuivamuonista keskustellessa kiinnitetään yleensä eniten huomiota proteiinin ja rasvan määrään. Kuivamuonissa on hiilihydraattia noin 30 - 55 % eli niissä on viljaa/perunaa, tms. noin 45-70%.  Joitakin alle 30 % hiilihydraattia sisältäviä ruokia löytyy mutta selvä valtaosa kuivamuonista menee yli tuon 30 %.
Kuivamuonien proteiinin laatu on syytä kyseenalaistaa. Jos tuotteessa ilmoitetaan olevan 25 % proteiinia niin voidaan heti ajatella, että +/- puolet siitä on kasviperäistä. Jäljelle jäävästä eläinperäsestä proteiinista osa on huonolaatuista sidekudosproteiinia. Kuivamuonissa saatetaan käyttää myös kasviperäisiä proteiinikonsentraatteja jotta proteiiniluku saadaan nousemaan, eli näyttämään kuluttajan silmissä paremmalta. Maissigluteeni on hyvin yleinen proteiiniluvun nostamiseen käytetty raaka-aine.
Kuivamuoniin on lisätty vitamiinit ja kivennäisaineet sellaisina määrinä, että puutoksesta ei pitäisi olla pelkoa. Vitamiinien kohdalla kaikki onkin yleensä hyvin, mutta kivennäiset ovat toinen juttu. Myös kalliimmissa kuivamuonamerkeissä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, käyetään huonosti imeytyviä kivennäisiä. Esimerkiksi magnesiumoksidista tiedetään nykyään, että sen imeytyvyys on surkea. Parhaiten imeytyvää nykytiedon valossa on magnesiumsitraatti, mutta saamme luultavasti vielä odotella ennen kuin koiranruokavalmistajat vaihtavat magnesiumoksidin paremmin imeytyvään valmisteeseen. Magnesiumin puutetta kotikoirilla ehkä harvemmin esiintyy, mutta sinkin puute sen sijaan on melko yleinen kuivamuonaa syövillä koirilla, ja toki muillakin.
Jos haluat käyttää koirallasi kuivamuonaa suosittelen valitsemaan tuotteen jossa on rasvaa vähintään 15 %. Itse olen käyttänyt kuivamuonia, joissa rasvapitoisuus on ollut 17 - 30 %. Hinta ja laatu eivät kulje käsikkäin ja edullisemmistakin ruoista löytyy hyviä vaihtoehtoja. Ihan halvimmat eivät yleensä ole hyviä, sillä ne sisältävät ensinnäkin liian vähän rasvaa (jopa alle 7 %). Hintaluokasta 2-3€/kg löytyy paljonkin hyviä tuotteita.