maanantai 25. maaliskuuta 2013

Miksi koira on lihansyöjä



Varsin monet ihmiset aina eläinlääkäreitä myöten pitävät koiraa sekasyöjänä. Tämän näkökulman mukaan koiralle ei tule syöttää "liikaa lihaa" ja se tarvitsee melko runsaastikin kasviperäistä ravintoa. Koiran sekasyöjyys perustellaan usein sillä, että koira kykenee käyttämään ravinnokseen melko runsaasti myös kasviperäistä ravintoa, ennenvanhaan koirat elivät "ihan hyvin perunankuorilla ja leivänkannikoilla" ja vaikka koira polveutuu sudesta sen ruoansulatusjärjestelmä on ajan kuluessa kehittynyt omanlaisekseen.

Kuka tahansa saa päättää, että maailma on litteä, mutta sille olisi kiva saada tieteellisiä perusteitakin. Minulle koira on ehdottomasti lihansyöjä, ja sellaisten lasien läpi minä koiran ruokintaa tutkin ja suunnittelen. Tuntuu oikeastaan aika höhlältä edes perustella tätä, mutta kerrotaan nyt, että mikä tekee koirasta lihansyöjän.

Lihansyöjä on eläin, joka saa kaiken, tai suurimman osan ravinnostaan syömällä muita eläimiä.

1. Hampaat ja syöntikäyttäytyminen

Koiralla ei ole ruoan hienontamiseen sopivia jauhavia poskihampaita, vaan sen hampaat on suunniteltu repimään ja leikkaamaan paloja saaliista. Välihuomautuksena: Tosin alkaahan meillä olla jo liuta rotuja, joilta hampaat joko puuttuu tai ne ovat "arvalla saadut", mutta tällöin kyse on (jalostuksella aikaansaadusta) virheestä eikä lajiin kuuluvasta ominaisuudesta. Koiralla on verrattain huono makuaisti, siinä missä ihmisillä ja erityisesti kasvinsyöjillä on merkittävästi parempi eikä se käytä juurikaan aikaa ruoan maisteluun tai pureskeluun. Koira on suunniteltu syömään ruokansa isoina paloina hotkien ja se pystyy lihansyöjälle tyypilliseen tapaan syömään suuren määrän ruokaa kerralla.

2. Suolisto ja ruoansulatus

Koiralta puuttuu tyystin kasvien kunnolliseen käsittelyyn vaadittava entsyymi- ja bakteeritoiminta, sen suolisto on lyhyt ja ruoka kulkee suoliston läpi nopeasti. Tämän vuoksi huonosti sulavat raaka-aineet aiheuttavat koiralle helposti ruoansulatushäiriöitä. Lihan sulavuus koiran suolistossa on erinomainen. Kasvien tulee olla huolellisesti jauhettuja ja kypsennettyjä, jotta niiden sulavuus olisi edes kohtalainen lihaan verrattuna ja jotta ne eivät aiheuttaisi merkittäviä ruoansulatusongelmia. Koiran mahalaukun sisältö on erittäin hapan (pH 1-2), jonka vuoksi koira ei yleensä sairastu esim. lihan mukana saatuun salmonellaan, sillä alhainen pH tuhoaa tehokkaasti haitallisia bakteereja. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto nostaa mahalaukun pH:ta.

3. Ravitsemukselliset tarpeet

Koira tarvitsee ravinnostaan kymmentä eri aminohappoa (vrt. ihminen tavitsee kahdeksaa). Kasviperäisen valkuaisen aminohappokoostumus vastaa huonosti koiran tarpeita, toisin kuin lihan. Kasviperäisen ravinnon vitamiinit ja kivennäisaineet imeytyvät koiralla heikosti tai eivät lainkaan (esimerkiksi viljan fosfori ei imeydy lainkaan). Hiilihydraatteja koira ei tarvitse, vaan se kykenee valmistamaan tarvitsemansa glukoosin maksassaan proteiinien ja rasvan avulla. Runsaasti hiilihydraatteja ja vähän rasvaa sisältävä ravinto voi aiheuttaa koiralle jopa hyvin merkittäviä terveysongelmia. Koira tarvitsee ravinnostaan runsaasti rasvaa ja nimenomaan eläinrasvaa. Kuitua koira tarvitsee vain hyvin vähän.

Eroaako koira sitten sudesta lainkaan?

Eroaa kyllä, mutta 10 000 vuotta on evoluutiossa lyhyt aika eikä koira ole tässä välissä kerennyt sekasyöjäksi muuttua. Susi on kissan veroinen "puhdas" lihansyöjä, eikä se kykene käyttämään sitäkään vähää kasviperäistä ravintoa mitä koira pystyy. Suden mahalaukun pH on vielä alhaisempi kuin koiran vastaava. Kasviperäisen ravinnon astetta parempi hyödyntämiskyky on ollut koiralle pakkorako kehityksessään ihmisen rinnalla ja siitä on kieltämättä ollut sille etua. Tieteen näkökulmasta koira on, jos nyt ei ihan puhdas lihansyöjä, niin merkittävästi lähempänä lihan- kuin sekasyöjää.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Pöperöä budjetilla

Halpismuonaa, jauhelihaa, lohiöljyä ja hyydytetty kananmuna.


Koiran - ainakaan koiran kokoisen - ruokinta ei ole ilmaista, eikä yleensä edes halpaa. Monien mielestä se ei edes saa olla halpaa, koska "halpa on huonoa" ja "jos ei ole varaa ostaa kallista muonaa ei pidä ottaa koko koiraa."

Noh, jokatapauksessa jokaisella koiranomistajalla on oikeus syöttää koiralleen mitä haluaa, oli se sitten Luppaa, Orijenia tai vaikka ruoantähteitä. Toisekseen oikeasssa elämässä voi tulla eteen tilanteita, joissa 70 €:n koiranruokasäkki on oikeasti liikaa, kun pitäisi itse syödä seuraava kuukausi sillä rahalla. Lukemattomat tavalliset kotikoirat elävät halvimmalla mahdollisella nappulalla, jota mahdollisesti höystetään maksalaatikolla, puurolla ja pakastevihanneksilla. Se on jo halpaa, mutta ei varmasti koiralle ideaaleinta sapuskaa vaan itseasiassa hyvin kaukana siitä. Mutta kysymys kuuluu, voiko halvalla saada hyvää? Siis ravitsemuksellisesti hyvää, järkevää, tasapainoista ja myös monipuolista ruokaa.

Paljon parjatut marketin nappulat, kuten Pirkka, Rainbow, Best Friend, X-tra, Pedigree ja Friskies ja sen alla kulkeva Luppa maksavat isossa säkissä euron molemmin puolin per kilo. Näissä halpismuonissa on lähes poikkeuksetta melko tai todella vähän rasvaa, noin 7 - 13 %, useimmissa kuitenkin alle 10 %. Valkuaista on usein myös vähän, noin 18 - 24 %, yleisimmät luvut lienevät 20-22 %. Hiilihydraatteja, kuitua ja tuhkaa (mineraaleja) on usein paljon. Vitamiineja on monesti vähemmän kuin kalliimmissa ruoissa. Selvää on, etteivät tämän hintaluokan muonat ole sellaisenaan hyviä koiralle. Sopivampi kohde-eläin olisi ehkä kana. Mutta toisaalta hyvin harvaa kuivamuonaa on järkeä syöttää sellaisenaan ilman lihaa, jos tarkoituksena on koostaa koiralle ideaali ruokavalio.

Halpismuonat eivät ole huokeita vain köyhän koostumuksensa vuoksi - vastaavaa settiä löytyy eläinkauppamuonistakin. Juttu on siinä, että valmistus tapahtuu ensinnäkin huomattavan suurella volyymilla ja koska halpa hinta ja helppo saatavuus on näiden tuotteiden myyntivaltti valmistajan ei tarvitse niinkään panostaa tuotteen markkinointiin tai ulkoasuun. Lisäksi markettien logistiikka on tehty tehokkaaksi ja edulliseksi. 

Hyvälaatuisen rasvan lisääminen ruokaan on helpompaa ja halvempaa kuin valkuaisen lisääminen. Kun halutaan koostaa pienellä budjetilla ravitsemuksellisesti hyvä ja peruskoiran tarpeet täyttävä ruokavalio, kannattaa edullisimmista kuivamuonista valita sellainen, joka sisältää edes kohtuullisesti valkuaista, vähintään 24 %. Kylkeen laitetaan puolet annoksesta rasvaista rehujauhelihaa. Käytännössä se tarkoittaa yleensä sika-nautaa, joka on luonnollisesti lihoista edullisinta. Lisukkeina päivittäin yhtä tai kahta, no miksei vaikka kolmeakin seuraavista; kananmuna, lohiöljy, kasviöljy, maitorahka, voi, turkkilainen jogurtti, tonnikala, reajuusto, ruoantähteet, jauhettu maksa (kerran viikossa). Koska useimmissa halpismuonissa on vähän vitamiineja on järkevää tai lähes välttämätöntä ottaa mukaan joku monivitamiinivalmiste, mutta ei budjetin tarvitse siihen kaatua. Litran pullo hevosten monivitamiiniliuosta kestää isommallakin koiralla melko kauan ja maksaa vajaat parikymppiä.

Otan esimerkiksi Best Friend Balance Regularin, sillä se poikkeaa monista vastaavan hintatason ruoista siinä, että se sisältää raakavalkuaista kokonaiset 28 %. Tuote sopii aika hyvin rasvaisen rehujauhelihan täydentämiseen, sillä se sisältää vähän rasvaa, mutta paljon kuitua ja kalsiumia. BF Balance Regular on hyvin edullista, olen nähnyt sitä myytävän hintahaitarissa 0,66 - 1,20 €/kg. Tuoteseloste on lyhyt ja sen perusteella tuotteeseen ei ole lisätty rasvaa erikseen, sillä listasta puuttuu maininta "rasvat ja öljyt". Valkuaisen laadusta on yleisesti ottaen vaikea sanoa mitään, mutta niin se on minkä tahansa kuivamuonan kohdalla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tuotteeseen ole lisätty kasviperäisiä valkuaislähteitä kuten maissigluteenia ja myös tuotekuvaus antaa näin ymmärtää. Hyvin yksinkertainen, rehellinen ja halpa muona ilman mitään ylimääräisiä kikkailuja. Varsinkaan tällaista papanaa ei koskaan, ikinä, milloinkaan höystetä puurolla, riisillä, makaronilaatikolla tai herne-maissi-paprikalla.

Lihan osalta esimerkkinä toimii Muschin sika-nautajauheliha 10 kg levyssä. Se on eri tavaraa kuin pötköissä myytävä. Levyjauhelihassa on enemmän rasvaa, kokonaiset 27 % ja valkuaista taas on vähemmän, vain 11 %. Esimerkiksi Vauhti-Raksulla tämä 10 kg:n levy maksaa 13,50 €, eli kilohinnaksi tulee 1,35 €. Voidaan ajatella, että meillä on kuivamuona, jossa on riittävästi valkuaista, mutta liian vähän rasvaa ja lihaa, jossa on liikaa rasvaa ja liian vähän valkuaista. Osan lihasta voi kerran-kaksi viikossa korvata jauhetulla lohella, joka sekin on edullista.

Kun näitä kahta sekoitetaan 50/50-suhteella (esim. 200 g kuivamuonaa ja 200 g jauhelihaa), saadaan aikaan pöperö, jossa on seuraavat pitoisuudet (huom. kuiva-aineesta ja esimerkin jauheliha sisältää noin 60 % vettä):

Raakavalkuainen 29.80 %
Raakarasva 26.00 %
Hiilihydraatti 32.80 %
Kuitu 2.70 %
Kalsium 1.40 %
Fosfori 1.10 %

Hiilihydraatteja voisi aina olla vähemmän, koska koira ei niitä käytännössä tarvitse. Hiilihydraattien määrä jää kuitenkin huomattavasti vähäisemmäksi, kuin valtaosassa kuivamuonia, oli hintaluokka mikä tahansa. Poikkeuksena ehkä Orijen ja muut vastaavat 40/20-tyyppiset (erittäin kalliit) nappulat ja niistäkään tämä ei jää kauas. Rasvaakin on reippaasti. Kun tuohon nakataan vielä edellä mainitsemiani lisukkeita hiilihydraattien suhteellinen osuus pienenee ja lisukkeesta riippuen joko rasvan, valkuaisen tai molempien osuus nousee. Sekaan järkevä annos hevosten monivitamiinia ("maksapäivänä" vitamiiniliuoksen voinee jättää pois) koiran koon mukaan ja budjettipöpero on valmis. Kuitua on tuossa on vähintäänkin riittävästi. Kalsiumia tuohon ei tarvitse vielä lisätä ja fosforin määrästä ei sikäli kannata olla huolissaan, että suurin osa siitä tulee kuivamuonan viljasta eli se ei imeydy. Ei tämä tietenkään sitä kaikkein parasta mahdollista ole, mutta taatusti parempaa kuin mikään ylihinnoiteltu maissi-riisi-kana-kuivamuona.

Vaan entä se hinta? Kilolle tulee kuvatulla esimerkillä hintaa kutakuinkin reilu euro ja sillä ruokkii tapauskohtaisesti noin 35 - 50 kg koiraa. Jos tämän halvemmalla haluaa päästä, niin pitää löytää ilmaista ruokaa.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Tuhat ja yksi kuivamuonaa

... vai riittääkö edes? En ole laskenut.

Kuivamuonat lienevät edelleen yleisin koiran ruokintamuoto Suomessa. Erityisesti aloittelevalle, mutta myös kokeneemmalle koiranomistajalle tarjolla olevan valikoiman suorastaan naurettava laajuus tuottaa suurta hämmennystä. Markkinoille tulee jatkuvalla syötöllä uusia muonia ja kuluttajaa, siis koiranomistajaa viedään kuin pässiä narussa. Internetin keskustelupalstat pursuavat keskusteluja siitä, mikä ruoka on laadukkainta ja lähes jokaiselle merkille löytyy omat, jopa fanaattiset kannattajansa. Suomessa ei ole yhtäkään koiran kuivamuonaa valmistavaa tehdsta. Täällä markkinoilla olevien kuivamuonien tuotanto keskittyy pääasiassa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Vaan mistä sen sitten tietää, että mikä on parasta? Hyvälaatuisen kuivamuonan valintaan liittyy joitakin uskomuksia, joilta haluan katkaista siivet heti alkuunsa.

1. Eläintarvikeliikkeissä myytävät kuivamuonat ovat laadukkaampia kuin marketissa myytävät.

Eläintarvikeliikkeiden kuivamuonat eivät ole automaattisesti laadukkaampia kuin markettien kuivamuonat. Jotkut marketeissa myytävät kuivamuonat valmistetaan samassa tehtaassa kalliimpien eläinkaupan kuivamuonien kanssa. Tuotteen myyntipaikka on olennainen osa sen markkinointistrategiaa ja sillä pyritään vaikuttamaan tuotteen imagoon ja kohderyhmään.

2. Korkea hinta kertoo ruoan laadusta.

Hinta sinänsä ei kerro paljoakaan kuivamuonan raaka-aineiden laadusta. Kuivamuonan hinta ei koostu ainoastaan tuotteesta itsestään. Markkinoinnin, kauniit säkit ruusuisine selostuksineen, oheistuotteet, broshyyrit ynnä muun epäolennaisen tilpehöörin maksaa lopunviimein kuluttaja. Hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä.

3. Hyvässä kuivamuonassa liha on aina ensimmäisenä tuoteselosteessa.

Käytännössä missään kuivamuonassa näin ei todellisuudessa ole. Moni valmistaja ilmoittaa ruoassa olevan esimerkiksi 60-80 % lihaa, mutta tällöin lihan määrä on ilmoitettu joko kokonaan tai ainakin osittain märkänä tuotteena. Vertailukelpoisuuden nimissä raaka-aineet tulisi aina ilmoittaa kuivapainona, mutta näin ei läheskään aina tehdä. Tuoteselosteilla kikkaillaan tässä kohtaa myös toisella tavalla; kasviperäiset raaka-aineet ilmoitetaan useammassa eri osassa, esimerkiksi "maissi, maissijauho, maissinjyvä". Tällöin kuivattu lihajauho saadaan listaan ykköseksi, koska sitä on yksittäisenä raaka-aineena eniten. Maissia on kuitenkin todellisuudessa enemmän, mutta tällä tavoin tuoteseloste saadaan näyttämään paremmalta.

Onko kuivamuonissa eroja?

Kuivamuonissa on eroja, mutta enemmän niillä on yhteistä.

Kuivamuonat perustuvat käytännössä aina hiilihydraatteihin. Hiilihydraatteja kuivamuonassa on noin 30 - 60 %. Yleisimmät kuivamuonissa käytetyt hiilihydraatin lähteet ovat maissi, riisi, vehnä, ja peruna. Myös erikoisempia hiilihydraatinlähteistä käytetään, esimerkiksi bataattia, hirssiä, amaranttia, kauraa, ohraa ja tapiokaa. Kuivamuonan valmistus ilman (runsasta) hiilihydraattia on yleisesti käytössä olevalla teknologialla mahdotonta ja siksi toisekseen hiilihydraatit ovat halvempia kuin rasvat ja valkuaiset. Viljoista saadaan myös valkuaista, joskaan sen laatu ei koiraa ajatellen ole hyvä.

Kuivamuonissa käytetyn lihan laatu vaihtelee jonkin verran, mutta pääsääntöisesti voidaan sanoa, että kuivamuonien lihat ovat tasoltaan pakasteena myytävien rehulihojen luokkaa. Ne siis sisältävät paitsi lihaa myös runsaasti sellaisia ruhonosia, joita ei syystä tai toisesta ihmisravinnoksi käytetä. Osa näistä on erinomaista ravintoa koiralle (esim. kieli, sydän, maksa, kivipiira, munuaiset, sisärasva, ihra, pääänlihat), osa taas ravintoarvoltaan köyhempää ja sidekudospitoista (esim. keuhkot, rustot, jänteet, perna, kurkkutorvi, nahka). Valtaosa markkinoiden kuivamuonista sisältää ensisijaisesti siipikarjaa eläinproteiinin lähteenä, mutta valikoimasta löytyy kaikkea aina hevosesta kaniin ja edelleen biisoniin.

Vitamiineja ja kivennäisaineita kuivamuonissa on usein reilusti yli saantisuositusten. Tämä ei kuitenkaan näytä tuottavan koirille ongelmia, vaan itseasiassa jotkut kuivamuonaa syövät koirat kärsivät etenkin tiettyjen hivenaineiden puutostiloista. Ristiriitaista, eikö? Ongelma piilee siinä, että kuivamuoniin kivennäiset lisätään yleensä epäorgaanisissa, huonosti imeytyvissä muodoissa, kuten -oksideina ja -sulfaatteina. Vitamiinien puutostilat kuivamuonaa käytettäessä ovat harvinaisia.

Käytännössä kaikilla kuivamuonavalmistajilla on omat ruoat eri ikäisille koirille, mutta erityisesti isommilla valmistajilla on myös rotukohtaisia ruokia. Toisaalta on hyvä, että omistajalla on valinnanvaraa, mutta toisaalta se aiheuttaa yhä suurempaa hämmennystä. Ruoka valitaan aina koiran tarpeiden mukaan ja tarpeita ei peilata ruoan nimeen vaan tuoteselosteeseen ja ravintoarvoihin. Esimerkiksi monet vanhoille koirille suunnitellut kuivamuonat ovat yksinkertaisesti liian ravintoköyhiä monen vanhan koiran tarpeeseen, ja moni vanhus hyötyykin enemmän pentumuonasta! Rotukohtaiset ruoat ovat hyvin harvoin oikeasti tarpeellisia ja kyseessä onkin pitkälti markkinointikikka. Ihmisillä on monenlaisia uskomuksia näitä rotu- ja ikäkohtaisia ruokia kohtaan, milloin pelätään pentumuonan olevan liian "vahvaa" aikuiselle ja milloin kuvitellaan ettei saksanpaimenkoiralle tarkoitettua ruokaa voi syöttää kultaisellenoutajalle. Älkää peljätkö, jos ruoka on liian "vahvaa" (energiapitoista) niin ensimmäinen oire on koiran lihominen ja mikään ei estä syöttämästä roturuokia ristiin, lähtökohtana ruokinnassa tulisi olla laji ja yksilö, ei pelkkä rotu.

Kuivamuonien kilohinta (isossa säkissä) vaihtelee noin 0,75 - 6,00 €:n välillä. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että hinta-laatusuhteeltaan parhaat muonat maksavat noin 1,50 - 3,00 €/kg. Mielestäni kuivamuonasta ei tuon enempää kannata maksaakaan, kun puhutaan perusterveen koiran ruokinnasta.

Onko kuivamuona hyvää ravintoa sellaisenaan?

Lukemattomat koirat käyvät ja kukkuvat ihan hyvin pelkällä kuivamuonalla. Fakta kuitenkin on, että koira on lihansyöjä, ja sillä on sen mukaiset tarpeet ravintonsa suhteen. Koska kuivamuonat sisältävät paljon hiilihydraattia paitsi valmistusprosessin myös tuotantokustannusten vuoksi voidaan sanoa, että meillä on ongelma. Kuivamuonateollisuus on siis syrjättänyt rasvan koiran pääenergianlähteenä ja ympännyt tilalle hiilihydraatit. Koira käyttää hiilihydraatit energiaksi, mutta runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka ei ole sille lajinomaista ja se yhdessä vähäisen (ja mahdollisesti heikkolaatuisen) rasvan kanssa on omiaan aiheuttamaan monenlaisia ongelmia aina yliaktiivisuudesta hiivatulehduksiin. Koira on erinomainen rasvan hyödyntäjä ja se tarvitsee ravinnostaan runsaasti rasvaa. Hiilihydraatteja koira ei sen sijaan tarvitse lainkaan, mutta kohtuullisesta määrästä ei useimmiten ole haittaa.

Kuivamuona kaipaa käytännössä aina kylkeensä lihaa. Jo korvaamalla 1/3 annoksesta lihalla muuttuvat annoksen ravintoarvot koiralle edullisempaan suuntaan eikä tällöin tarvitse vielä murehtia vitamiinien ja kivennäisten saannista. Liha on ehdoton lisä, mutta muita erinomaisia lisukkeita ovat kananmuna (kypsennettynä hyödynnettävyys parempi!), kala- ja kasviöljyt sekä maitotuotteet kuten kermaviili, rahka ja rasvainen jogurtti. Mitään kuivamuonaa ei missään nimessä ole järkeä jatkaa esimerkiksi puurolla tai maksalaatikolla.

Jos lihan säännöllinen lisääminen nappuloiden sekaan on kuitenkin jostain syystä mahdotonta on omistajan syytä kiinnittää erityistä huomiota ruoan ravintoarvoihin. Tällöin tulee ehdottomasti valita kuivamuona, jossa on runsaasti proteiinia (< 28 %) ja rasvaa (< 18 %) ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lisäämään ruokaan lihaa, kananmunaa, maitotuotteita, jne.